Naisten ja miesten tulisi olla tasa-arvoisia, mutta siinä välillä on kuitenkin - Luojalle kiitos - se pieni ero.
Tänään on elämäni paras päivä - itse asiassa ainoa.
Tammikuu on yleensä vähä-carolinen.
Haukkuva koira ei murise.
Urheilija ei selvää päivää näe! Ainakaan enää, kun mustikkasoppa ja ruisleipä eivät riitä.

Sibisläisten tunnuslause: "Musiikki on pelastanut minut urheilulta!"

"Otetahan, otetahan," sano Sarvi-Anssu
1949 Rintamäen Toivon häis Honkajoen kirkos.

Karvialainen kyläilee

No. Se naapuri ei nys sen kauempana ollu ku hetkes matkaa ja kävellem minä sinne menin, vaikka autoki olis kyllä nurkalla ollu. Ruukattu on kans aina jotaki ottaa viemisiksi, kuv vaikka vain naapurihin lähtiski. Otin kahavetpaketin, jos siä sitte vaikka kupillisen sais. Se nyj jouki noloo olis, jos ei mitää veisi. Pönkkään oven ja lähärem menehen.

Kaukaa ne jo näki mun tuloni, mutta siä ne istuskelevat tuvas, ja kattelevat Ilikkaa, mitäs muuta. Tervehrellähän. Ja emäntä sanoo kahavetpaketin saaresansa, ettei mitää tuora olisi tarvinnu, mutta kyllä hapinesta silti tuomiset ottaa.

Toimitellahan siinä mailmaj ja kylän uutisista. Ja mitä ny Ilikaski on ollu, jotaki ojahanajoja taikka muita, jos on poliisi sattunu olehen liikkeellä ja semmosia.

Joskus kysytähän vierahalta, ottaako ne kahavia, mutta se harvoin mitää meinaa, kun se kumminki kieltää, mutta juo kyllä kuv vain keittää. Emäntä kaikes hilijasuures käy napsaamas kahavetpannum päälle. Kyllä minä sen toki väipährökseltä huomasim, mutta ei sitä viä pirä estellä. Se kuuluu teherä vasta sitte, kun käsketähän pöytähän, ettei sitä olisi nyt tarvinnu keittää.

Kyllä nämä nykyaikaset kahavetpannut on käteviä ja nopiaa sorttia, kuv vaim pelaa. Äkkiä tippuu koko pannullinenki. Meleki kohta, kun emäntä saa kastamiset ja muut tarpehet pöytähän, niin kahavi oj jo valamissa.

Emäntä käskee pöytähän, johona on kyllä montaa laijja, mutta silti sem pitää sanoo, ettei juuri mitää oo. Vierahana koitan toki sanoo, että täson kyllä kaikkia kääretortusta ruvete ja ettei mitääkkää olisi tarvinnu. Isäntä on hapinesta pullam perähän ja se kohta hairaa kaikesta isomman palan, kum minä otan ensin tavallisen kokosen. Pienistä mitää kostu. Ja kohta kun ensimmäisen kupillisen on tyhyjäksi saanu, naapuri tyyrää jo pannua vieres, että otakkos lisää. Ei siinä niiv vaim parane kieltää.

Äkkiä se pannullinen siinä menee, mutta ennen viimestä kupillista kuuluu jo kallistaa kuppinsa. Ja sitte kun se emäntä käskee ottaa loput pannunpohojalta, ettei mitää mee haaskuhun, niin sitte kun ottaa omahan kuppihinsa loput, ei tartte juora toista pannullista yhtäpainoo. Siinä sitä on aijajkulua.

No, kais sitä nyt täski oli jo. Naapuria kyllä tarpeeksi häiritty. Kiittelen kovasti ja pyyttelen tulehem meillekki päin joskus.

Kävelles viä mietin, ettei ollu kyllä yhtää köykäset kastamiset naapurilla, ei. Hyväp pankot sillä on. Kyllä reheristi sai suunsa makoseksi, ainaki näin enshätähän. Oli muutteesta taas toisempaa olla naapuris kahavetpöyräs.