Konstruktivismi vs. behaviorismi

syksyllä 2003 (julkaistu Karhunkierros 4/2003)

Nyt ovat asiat toisin. Opettajankoulutuslaitoksessa meistä, tulevista opettajista koulutetaan opetuksen ja oppimisen ammattilaisia. Koska maailma tulvii informaatiota, on sitä turha opiskella ulkoa. Riittää, että hallitsee kriittisen opiskeluasenteen voidakseen rakentaa informaatiosta selkeää kokonaisuutta.

Tätä ns. ’konstruktivismi’-mantraa meidät, tulevat opettajat, halutaan laulamaan. Minuun sävelmä onkin jo tarttunut. Muistan elävästi ala-asteelta, kuinka päntättiin mm. ”Pähkinäsaaren rauha 1 3 2 3!” Niin turhaa kuin se on: saman tiedon saa nykyään Googlelta alle puolessa minuutissa. Olisi paljon tärkeämpää tietää, mitä silloin tapahtui. Moniko lukijoista tietää? (En kerro, etsikää Googlella.)

Yliopistossa, jossa ei kouluteta suoraan ammattiin, olisi erityisen tärkeää kriittisesti prosessoida opiskelemaansa informaatiota, jotta sitä voisi tulevaisuudessa soveltaa. Pelkkä ulkoaopettelu ei auta. Mutta miten yliopisto suhtautuu kriittiseen opiskeluasenteeseen?

Luennoitsi puhuu luennoilla itseään kiinnostavista asioista. Hän valitsee tentittävän kirjallisuuden ja asiat joita tentissä kysyy. Usein tentissä tulee vastaan hyvin spesifi kysymys, johon vastaus löytyy kirjan sivulta X. Määrittele käsite A? Mitä eroa on A:lla ja B:llä? Miten A määrittelee B:n? Tentissä tieto ns. oksennetaan paperille ja tentisä poistutaan kevyin mielin, koska tietotaakka jäi paperiin (ns. WC-ilmiö).

Paradoksaalista on, että behavioristisella luennointi- ja tenttimenetelmillä oletetaan syntyvän kriittisiä opiskelijoita ja opettajia, jotka rakentavat aktiivisesti maailmankuvaansa.

Meillä opettajakoulutuksessa pyydetään lähes joka kurssin jälkeen palautetta ja on foorumeita, joissa voi kritisoida myös koko koulutusta. Itse olenkin sortunut laajaan palautteen antoon useaan otteeseen. Opiskelijatovereista on lähinnä huvittavaa, että joku vaivautuu kirjoittamaan jopa kymmeniä sivuja palautetta, ihan muuten vain. Minua se lähinnä innostaa: mitä huonompi kurssi, sitä enemmän syntyy palautetta ja sitä enemmän kurssista jää mieleen; näin ei pidä tehdä! Tulevana ’kansankynttilänä’ koen velvollisuudekseni kehittää edes tulevien opiskelijoiden saamaa opetusta.

Miten yliopisto sitten suhtautuu palautteeseen ja kriittiseen opiskeluasenteeseen:
Usein olen saanut myös vastauksia palautteeseeni. ”Kiitos palautteesta. Ikävää, että koet asian näin. Voisimme tehdä myös toisin, mutta luultavasti emme tee.” Helsingin yliopisto on 1600-luvulla perustettu, ja historiansa aikana se on muuttunut valitettavan vähän.

Onhan hauki toki kala, mutta...

Kynttilän valossa,
tuleva opettaja Jaakko Viitala