|
|
|
Julkisivu |
|
Mielipiteitä, ajatelmia, sanontoja... |
Jaakko itte! |
Paskat, mikä tuuri!syksyllä 2005 (julkaistu Opettaja-lehdessä 42/2005)Kun tulin kouluikään, aloitin tuskallisen peruskoulutaipaleeni Karvian kirkonkylän (silloiselta) ala-asteelta. Kun olin ensimmäiset kaksi vuotta saanut päätökseen, koululautakunnassa suoritettiin mittauksia, jonka jälkeen meidän kylämme oppilaat kuljetettiin kirkonkylän sijasta Sarvelaan. Kun ala-aste monien piinallisten hetkien jälkeen jäi taakse, Sarvelan koulu meni pian sen jälkeen remonttiin. Kun sitten siirryin vieläkin selkäpiitä karmivalle yläasteelle, silloinen rehtorimme jäi puolen vuoden sairaslomalle, jonka jälkeen siirtyi eläkkeelle. Saksan opettaja vaihtui viisi kertaa. Meidän jälkeemme yläasteella olleet mikromikot uusittiin koneisiin, joissa sentään oli Windows-käyttöjärjestelmä. Valinnaisaineiden määrä kaksinkertaistui. Kaiken lisäksi aikanamme (silloinen) yläaste meni remonttiin, joka valmistui juuri meidän lähtiessämme jatko-opintoihin. Lukioni Helsingissä, Sibelius-lukio, joutui niin ikään remontin alle jo meidän aikanamme, mutta valmistui lopullisesti vasta joitakin vuosia meidän jälkeemme.Kun sitten pääsin opiskelemaan Helsingin yliopiston Kasvatustieteellisen tiedekunnan Opettajankoulutuslaitoksen Luokanopettajakoulutukseen, silloinen Kasvatustieteellinen tiedekunta sijaitsi ainakin kolmessa eri paikassa, Ratakadulla, Bulevardilla ja Nilsiänkadulla. Meidän opiskelumme alettua kasvatustieteellinen tiedekunta alkoi muuttaa Siltavuorenpenkereelle, minkä seurauksena fyysisten opiskelupaikkojen määrä lisääntyi entisestään yhdellä. Kasvatustieteellinen tiedekunta muuttui Käyttäytymistieteelliseksi, Opettajankoulutuslaitos muuttui Soveltavan kasvatustieteen laitokseksi. Kun nyt siirtyminen alkaa olla siinä pisteessä, että Tiedekuntamme alkaa olla keskittyneenä Siltavuorenperkel …-penkereelle, on opiskeluistamme jäljellä enää viimeiset muissa tiedekunnissa suoritettavat sivuaineopinnot, kenttäkoulussa suoritettava syventävä harjoittelu ja gradu. Tänä vuonna on otettu käyttöön uudet, eurooppalaisemmat tutkimusvaatimukset, joten tuleva kasvatustieteen maisterin todistuksemme on jo käteen sen saatuamme vanhanaikainen. Eikä minusta tule edes luokanopettajaa, vaan peruskoulunopettaja. Johtoajatuksenani kuitenkin koko koulutuksen ajan on ollut palata opettajan työhön Karviaan, jossa nyt ollaan kovaa vauhtia karsimassa entisestäänkin pientä kouluverkostoa.
En ole katkera, mutta kuitenkin… |